Onnea on olla isä

Meidän pieni poika pääsi eilen kotiin.
Minä ja onnelliset isot veljet haettiin Emma ja vauva kotiin.
Autossa nuo isommat pojat ihmettelivät kuinka pikku veikka ei itke yhtään vaikka auto pitää ääntä.
Kotona pojat kysyivät että viedäänkö pikkuveli heti kävelylle. Selitimme että pikkuveikan ja äidin tarvitsee päästä lepäämään.
Äiti ja pojat rupesivat ruuanlaitto puuhiin ja isi pääsi laittamaan ekan kerran vauvan nukkumaan. (Tämä on se kohta kun isin pään päällä pörrää kuvitteellisia pinkkejä sydämiä).
Rakas esikoiseni haki hetken päästä tyynyn ja huovan ja painui vauvan sängyn vierelle, Kun kysyin että mitä hän tekee niin esikoisemme vastasi vahdin pikkuveikan unta. En oikein tiedä että olisiko minun pitänyt nauraa vaiko itkeä omalla tavallaan tuo oli oikein kaunis idea onnelliselta isoveljeltä.