Launatia tuli ja meni.
Launataina herätin Eemeli jo kello seitsemältä aamulla.
Poika söi aamupuuronsa ja sai luvan katsella kolmea ässää dvd:ltä.
Minä puolestani pakkasin kisa kassin ja keitin Emmalle kahvit valmiiksi.
Komensin Eemelin pukemaan ulkovaatteet päällensä ja minä kävin herättämässä Emman.
Emma toivotti onnea matkaan.
Minä päästin pojan autoon heitin kassin takakonttiin ja varmistin että poika oli turva vöissä.
Matka kohti kilpailu paikkaa voi alkaa. Eemeli torkahti matkalla.
Perille päästyämme lähetin pojan vaihtamana painikamppeet päällensä.
Vaatteiden vaihdon jälkeen Eemeli pääsikin puntarille. Eemlin sarjaan tuli kuusi olistujaa (Eemeli + 5 muuta).
Eemeli jaksoi painia tosi hienosti ottaen huomioon että nuorella herralla nämä olivat vasta ensimmäiset painikilpailut.
Eemeli voitti kolme ja hävisi kaksi ottelua. Näin ollen rakas esikoiseni voitti pronssia.
Kotimatka sujui isältä onnen kyyneleitä vuodatellessa ja suurta ylpeyttä pojastani tuntien.
Kotimatkan Eemeli jaksoi katsella mitalliaan.
Kotona naulasin naulan seinään johon Eemeli ripusti ihka ensimmäisen mitallinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti