Synnytys isän silmin
Syntymä on ihmeellinen asia mutta mielestäni myös jotenkin ahdistavaa. Ei siinä miehenä paloakaan voi tehdä kun vaimo piehtaroi tuskissaan ja huutaa apua. Siinä tuntee itsensäkin jo avuttomaksi kun toinen kärsii tuskissaan. Niin mutta se loppu tuloshan on ihan täydellinen siinä unohtaa kyllä itse kaiken pahana kun saa oman pienen tuhisevan käärön kainaloon.
Vielä kolmannellakin kerralla se on niin uskomattonta huomata kuinka sillä ihmisen alulla on kummassakin kädessään viisi sormea ja kummassakin jalassa 5 varvasta vaikka se onkin ihan itsestään selvyys.
Aina sitä ajattelee että miten noin pieni osaa hymyillä ja imeä maitoa. Kun tästä alku hurmiostaselviää voi todeta että tuo nyytti on täydellinen ja se on minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti